Maanantai 25.3.
Moikka!
Aloittaisinko vaikka siitä, että kuinka hyvältä tuntuukaan taas olla kotona! Vaikka jatkoinkin opiskeluita viime syksynä Lahdessa kaikkien vaikeuksien jälkeen, en osannut koskaan kuvitella itseäni jäämään sinne, syksystä asti laskin kuukausia, että pääsisin kotiin. Muutaman "yksinäisemmän" kuukauden jälkeen löysin itselleni elämää Lahdessa, jäin Lahden nuorisopalveluiden järjestämään hankkeeseen mukaan ja sitä kautta tutustuin hankkeessa työskennelleeseen Aliisaan, joka oli valmistunut nuvalta viime keväänä. Ensimmäistä kertaa tämän viimeisen lukuvuoden aikana tunsin, että mulla oli siellä jotain elämää ja viikonloppujen jälkeen olikin ihan mukava palata takaisin arkeen. Sitten elämä taas päätti potkaista päähän, ettei vain pääsisi kuvittelemaan, että se liian helppoa olisi. Mutta siltikin oon tajunnut kuinka paljon tämä kahden vuoden matka on mua kasvattanut ihmisenä ja avannut silmiä sille mitä ympärillä oikeasti tapahtuu, sain paljon uusia tärkeitä ihmisiä mun elämään ja kaikista vastoinkäymisistä huolimatta en kadu hetkeäkään, että hyppäsin tähän elämän vuoristorataan mukaan. Nyt palaan Kuopioon vahvempana, aikuisempana ja viisaampana kuin koskaan, Kuopioon palasi tietyiltä osin ihan erilainen Katri.
Mutta mennäänkö mun ensimmäiseen päivään Monarilla?
Ihan ensiksi on sanottava (kauheaa avautumista heti kärkeen) miten helppo mun on ollut mennä ihan mihin tahansa uuteen työssäoppimispaikkaan, ei kauheaa jännitystä, ei valvottuja öitä, ei pelkoa soittaa työpaikalle sairastapauksissa, eikä varsinkaan tunnetta siitä, että nyt lähdetään suorittamaan ja ollaan kaikille mahdollisimman mieliksi, ettei vaan saada lokaa niskaan mistään suunnalta. Kui vapauttavaa oikeesti on vaan mennä omana itsenään uuteen paikkaan ja sit sut otetaan ihan avoimin sylin vastaan, kuten tänään Monarillakin.
Päiväni alkoi siis virallisesti klo. 14 Monarilla, mutta menin parikymmentä minuuttia etuajassa, tapasin työssäoppimisohjaajani ja kirjoittelimme sopimuspaperit kuntoon ja ehdimme hetken suunnittelemaan tätä viikkoa ja työvuorojani. Ennen paikan aukeamista ehdin vielä silmäillä perehdytyskansiota, josta sainkin myös vähän osviittaa eräästä mindmapista mitä kaikkea Kuopion nuorisotyöhön kuuluu ja kenen kanssa ollaan yhteistyössä.
Lisäkseni Monarilla on Kuopiolainen harjoittelija, joka tekee opintojaan Pieksämäen kautta. Ohjaajia sieltä löytyy vakkareita kolme kappaletta.
Ensimmäinen päivä oli vähän katselua ja koitin parhaani mukaan kysellä kovasti heidän toiminnastaan. Pelailtiin toisen harjottelijan kanssa biljardia, pelailtiin trivial pursuittia ja opeteltiin erilaisia korttipelejä nuorten kanssa, ja mulle opetettiin ihan täysin uus korttipeli; stressi, josta sanottiinkin, että jos muuta en 8 viikon aikana opi, niin sen ainakin!
Nuoret ottivat minut todella hyvin vastaan, kuten kaikki ohjaajatkin. Ovet menivät kiinni 20:00 ja sainkin sen jälkeen kyydin kotiin!
Kuulin, että tulevana viikonloppuna on tulossa leiri, muistaakseni 1-3 luokkalaisille. Mielenkiinnosta kysyin, että mahtavatko he ottaa yleensäkin leireille harjoittelijoita messiin ja niimpä sain buukattua itseni mukaan! Muutenkin olen tähän työssäoppimis mahdollisuuteen todella tyytyväinen, pääseen seuraamaan nuoristyötä muuallakin kun monitoimitalolla, nyt pääsen viikonlopuksi leirille, joka viikko pääsen seuraamaan koulunuorisotyötä, huhtikuussa pääsen etsiväännuorisotyöhön mukaan ja ehkäpä vielä jossain vaiheessa Wauton kyytiin! Jo pelkästään se, että pääsen tekemään itseäni niin laajasti tutuksi täällä kun olen tehnyt kaiken verkostoitumistyön Lahdessa.
Ootan näitä viikkoja innolla!
- Katri